Huhtikuun kirjavinkki.

Koska maaliskuussa en ennättänyt kertoa teille yhtään kirjavinkkiä, postaan nyt huhtikuussa kerralla kolme! Sen verran nämä kirjat liittyvät toisiinsa, että kirjoittaja on sama ja kaikissa kirjoissa tähdätään yksinkertaisesti parempaan elämään. Olen ollut muutaman vuoden aivan koukussa tsemppikirjoihin (kutsun tsemppikirjoiksi kaikkia niitä, joissa opastetaan, miten saada parempi elämä ja miten tullaan hyviksi tyypeiksi = elämäntaito-oppaiksikin niitä kutsutaan) ja suunnitteilla on myös sellainen postaus, jossa kerron TOP 10 parhaat tsemppikirjat. Olen aloittanut postauksen jo ajat sitten, mutta koska luen kokoajan uusia kirjoja, niin lista elää jatkuvasti. Näkisittepä yöpöytäni.. Itse pöytää ei meinaa kirjoilta näkyä!

Mutta nyt tämän päiväiseen asiaan eli näihin kolmeen kirjaan, jotka on kirjoittanut mies ja mentaalivalmentaja nimeltä Erik Bertrand Larssen. Mulla ei ole mitään käsitystä, mistä ensimmäisen kirjan (nimeltään Paras) aikanaan bongasin, mutta ihastuin siihen ihan samantien. Luettuani tämän Paras-kirjan (joka on kyllä yksi parhaista..) halusin tietysti lukea myös kaksi muuta. Mikäli olet niin onnellisessa tilanteessa, ettet ole lukenut näistä vielä yhtäkään, niin voit nyt ahmia ne kaikki peräjälkeen. Kirjojen sisällön lisäksi Erik vaikuttaa itsekin mielenkiintoiselta taustoineen kaikkineen ja se mielestäni lisää lukunautintoa. Kirjat ovat innoittavia, helppolukuisia ja lisäksi lukujen sekaan on liitetty pieniä voimalauseita, joita tekisi mieli kirjoittaa post it lapuille ja lätkiä niitä ympäri kotia. Ainakin itse sain niistä pohdittavaa, energiaa ja uskoa kirjojen muun tekstin lisäksi.

Tässä lyhyet esittelyt kirjoista...



Paras

Paras-kirja* on siitä mukavaa luettavaa, että ensinnäkin se tempaa heti mukaansa (tarinalla laskuvarjojääkäreiden henkiinjäämiskurssista) ja pitää sisällään paljon hyviä lukuja, jotka ovat täynnä ihan yksinkertaisia, maalaisjärjellä ajateltavia asioita ja tekniikoita. Teoriassa ns. paremman elämän aloittaminen ei ole kovin monimutkaista, mutta asioiden käytäntöön siirtäminen vaatii vähän ponnisteluja. Kirja muistuttaa elämän lyhyydestä, ajan nopeasta kulumisesta ja siitä, miten asioita täytyy tehdä, jos niitä meinaa ylipäätään tehdä = elämä ei ole ikuista ja se voi loppua milloin tahansa. Larssen kyseenalaistaa sen elämmekö tavoitteidemme mukaisesti, asetammeko ylipäätään mitään tavoitteita ja poistummeko koskaan omalta mukavuusalueeltamme. Päätösten teko, motivaatio ja usko itseen vievät kohti unelmien toteutumista. 
Larssen osaa kertoa asiansa sen verran innostavasti, rohkaisevasti ja jämäkästi, että Paras-kirjaa lukiessa sukat alkavat pyöriä jaloissa ja tulee tunne, että elämässä pystyy ihan mihin vaan. 

"Jos et tiedä mihin olet menossa, päädyt luultavasti johonkin muualle"
- Lawrence J. Peter -

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Helvetinviikko

Helvetinviikko* poikkeaa hieman kahdesta muusta kirjasta eikä vähiten siksi, että se on kirjoista ehdottomasti käytännönläheisin. Siinä Larssen kertoo, mitä helvetinviikko käytännössä tarkoittaa ja ohjeistaa helvetinviikon "pitämiseen" kohta kohdalta - se on ikäänkuin työkirja ja valmis runko viikon pitämiseen. Lyhyesti kerrottuna helvetinviikko tarkoittaa viikkoa, jolloin ylität itsesi ja olet paras mahdollinen versio itsestäsi. Jokaiselle viikko tarkoittaa hieman erilaisia asioita sen mukaan missä asiassa haluaa olla parempi ja millaisia vaatimuksia itselleen asettaa. Kirjan tarkoituksena ei ole vain kannustaa toteuttamaan unelmiaan, vaan myös antaa intoa tavalliseen arkipäivään. Elämästä voi saada niin paljon enemmän irti, jos hieman potkii itseään pepulle ja pöyhii arkeaan. Helvetinviikon aikana ja sen jälkeen oppii arvostamaan enemmän pieniä asioita.

Larssenin kirjat voi lukea missä järjestyksessä haluaa, mutta on eduksi, jos lukee helvetinviikon vasta ensimmäisen kirjan jälkeen.

"Ihminen ei tule onnelliseksi, jos tyytyy pienempään elämään kuin hänen kykynsä riittäisivät"
- Nelson Mandela - 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vahva

Kahden muun kirjan lukemisesta on jo sen verran aikaa, että oli ihanaa päästä tarttumaan tähän kolmanteen kirjaan. Larssenin kirjat toistavat jonkin verran samoja asioita, mutta tärkeitä asioita ei ole pahitteeksi kerrata tasaisin väliajoin.
Tässä* kirjassa Larssen esittelee kahdeksan asiaa, joita on hyvä lisätä elämäänsä ja kahdeksan asiaa, joista kannattaa luopua. Se sisältää konkreettisia keinoja sisäisen vahvuuden, läsnäolon taidon ja hyvän olon tunteen kasvattamiseen.
Eipä meistä kukaan ole täydellinen edes tämän kirjan lukemisen jälkeen, mutta jokaisesta luetusta kirjasta voi tarttua mukaan muutama ratkaiseva ajatus, jotka ajan kuluessa auttavat paremman olon saavuttamisessa. Uskoisin, että tämän kirjan lukemisesta hyötyy ihan jokainen.

"Korkeakin torni alkaa maasta"
- tuntematon -


*) postaus sisältää mainoslinkkejä



Fiiliksiä Bugaboo Donkey Duo 2 - lastenvaunuista.



Yhteistyössä Baby Plus

Lupasin alkuvuodesta, että tulen kertomaan ajatuksia meidän uusista vaunuista, sitten kun ollaan ehditty niitä hetki käyttää. Nyt on käyttökokemusta kertynyt suunnilleen kolmen kuukauden verran, joten jonkinlainen mielikuva on vaunuista syntynyt. 

Alkuun olin aika suruissani, että jouduin luopumaan niin superhyvistä vaunuista, mitä Stokket olivat, mutta vaikka kuinka olisin asiaa surrut, ei niihin olisi toista lasta mitenkään saanut! Bugaboo Donkey Duoista olin jo useana vuonna kuullut paljon hyvää ja olivathan ne heittämällä monen äidin suosikkikärryt. Meille malli valikoitui siitä syystä, että halusin lapset ehdottomasti vierekkäin sen sijaan, että istuimet olisivat olleet päällekkäin tai peräkkäin. Toinen ratkaiseva syy Bugiksiin oli se, että tiesin käyttäväni niitä päivisin yhden lapsen kanssa, mutta illan tullen tarvisimme toisenkin istuimen käyttöön. En missään nimessä olisi halunnut kulkea vauvan kanssa kaupungilla tuplaleveillä vaunuilla toinen penkki tyhjänä. 





Alkuun uusien vaunujen kanssa oli vähän tottumista sillä muutama asia oli erilailla ja huomasin vertaavani kokoajan entisiin vaunuihin. Sehän siinä on, jos on aiemmin omistanut jotain, niin huomaamattaan vertailee kaikkea.. Sen sijaan jos olisin ostanut heti nämä Duot (tai Monot), niin en tietäisi mitään muista vaihtoehdoista. Olen kieltämättä joskus vähän hidas pääsemään käyntiin, jos elämään tulee näinkin suuria muutoksia, kuin lastenvaunujen vaihtuminen, haha :D
Nyt kolmen kuukauden käytön jälkeen olen jo tullut hyvin sinuiksi uusien vaunujen kanssa (hyvä minä!).

Työntömukavuus ja vaunujen sulava liikkuminen ovat Donkey Duoissa mielestäni niitä parhaita puolia. Alkuun työntökahvan muotoon oli hieman vaikea tottua sillä se ei ole pyöreä vaan soikea. Kahvan saa kuitenkin onneksi tosi korkealle, joten me pitkätkin pystytään työntelemään vaunuja helposti eikä tarvitse ruveta kyyristelemään. Sen, minkä vaunujen kanssa liikkuessa huomaa heti, on niiden mieletön keveys. Tämä on ihan merkittävä ero entisiin vaunuihin verrattuna sillä Donkey Duot kulkee tosi keveästi ja niitä pystyy pyörittelemään yhdellä kädellä paikallaan tuosta noin vaan - se, jos mikä, on iso plussa ainakin kaupungissa, jossa täytyy koko ajan väistellä muita ihmisiä ja vaihdella ajolinjoja ;)


Käytimme vaunuja tietysti myös silloin, kun lumisateet saavuttivat kaupungin ja kadut täyttyivät suurista lumikinoksista. Mielestäni vaunut kulkivat hyvin eteenpäin hangessa ja tarvittaessa kulkemista helpotti etupyörien lukitseminen (huisisti paremmat lukot, kuin edellisissä). Toki ongelmia oli jonkin verran niissä kohdin, missä aura-auto ei ollut käynyt moneen tuntiin ja lunta oli kertynyt kinokseksi asti ja silloin, kun maa oli peilijäässä. Eteenpäin olen kuitenkin Bugiksilla aina päässyt ja mikä tärkeintä, pyörät ovat sen verran suuret, ettei niistä muodostu "suksia" :)


Donkey Duoissa vaunukoppa ja istuin ovat aika paljon matalammalla, mitä edellisissä vaunuissamme, mutta loppujen lopuksi tämä ei ole itseäni häirinnyt yhtään niin paljon, kuin ensin ajattelin. Vaikka liikumme vaunuilla joka päivä jonnekin, on vauvan laskeminen koppaan käynyt ihan yhtä vaivattomasti, kuin ennenkin. 
Koppa ja istuin ovat aika kompaktit niin pituus, kuin leveyssuunnassa, joten huomasin, että tarve siirtyä kopasta istuimeen tulee näissä vaunuissa nopeammin vastaan. Toisaalta on onni, että vaunut tulivat meille vasta toisen lapsen kohdalla, sillä poika on kehittynyt nopeammin, mitä tyttö aikanaan, ja kaipaa selvästi nopeammin pystyasentoon katselemaan maailmaa. Emme ole vielä vaihtaneet istuimen puolelle, mutta uskoisin näin tapahtuvan kuukauden-parin sisään. 
Bugiksissa on myös se hyvä ominaisuus, että suojakuomun saa laskettua todella alas niin, että vaunuverhoa ei edes välttämättä tarvitse ostaa. Itse ehdin hankkia sen edellisiin vaunuihin, mutta nyt pärjäisimme ilmankin. Kun kuomun laskee matalimpaan asentoon, ei haittaa sade eikä tuuli. 


Tuplarattaiksi Duot ovat kivan kokoiset eivätkä ollenkaan niin leveät, miltä ne saattavat kokemattoman silmään vaikuttaa. Näillä on päästy tähän asti sisään melkein joka paikkaan, mihin on haluttu, niin yksilö- kuin tuplavaunuina. Ainoastaan lähikauppamme Alepan ovi on niin kapea, ettei olla lähdetty siitä rymyämään silloin, kun molemmat lapset ovat mukana. Lisäksi varmaan jotkut kivijalkakaupat ovat sen verran ahtaita, ettei niihin ole tuplavaunujen kanssa asiaa, mutta toisaalta silloin vaunut voi jättää näppärästi ulkopuolelle, jos vain nopeasti piipahtaa ikkunan toisella puolella.

Muunneltavuus monoista duoksi on sujunut näppärästi ja suht vaivattomasti. Meillä vaunut eivät mahdu vanhaan veräjähissiin tuplaleveinä, joten kannetaan toinen istuin kädessä hissimatkan ajan ja levennetään vaunut alhaalla molemmille lapsille sopiviksi. 

Mitä tulee vaunujen kasaan laittamiseen, niin valitettavasti en ole itse kasannut vaunuja peräkonttiin kertaakaan, koska en ole ajanut puoleen vuoteen autolla. Mies on kuitenkin ne saanut ihan vaivatta kasaan enkä ole kuullut mitään jupinaa siitä, että olisi ollut erityisen vaikeaa ;)


Tämmöisiä ajatuksia ja kokemuksia on tullut alkuvuoden kestäneen käytön aikana. Kysykää ihmeessä, jos on jotain, mistä en huomannut mainita :)


Tässä vielä muutamia plussia ja miinuksia Bugaboo Donkey Duo 2 - vaunuille:

+ keveys ja liikkuvuus
+ helppo muunneltavuus 1-2 lapselle
+ kivan kokoiset vaunut myös tuplina
+ kuomun saa todella alas eikä vaunuverhoa välttämättä tarvi ollenkaan
+ etupyörien lukitus toimii sulavasti 
+ ulkonäkö, värivalikoima on tosi runsas (vaikka meillä onkin tylsät mustat :D)

- hinta (tässä kuitenkin auttaa ulkomailta tilaaminen)
- pieni tavaratila
 - kyyti tärisee aika paljon epätasaisella tiellä 
- kopan/istuimen koko on suht pieni (kapea ja lyhyt)
- hankalasti irtoavat turvakaaret


 Vaunuista on saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan.






Viiden kuukauden iässä.


Viisi kuukautta vanha on jo meidän Alvar ja puolivuotispäivä lähenee hurjaa vauhtia! Eihän sitä kasvua itse tästä viereltä niin selkeästi huomaa, kun tuijottelee toista joka päivä, mutta muut kyllä kertovat, miten poitsu on muuttunut ja kasvanut. Onneksi on paljon kuvia ja näitä höpinöitä täällä blogin puolella tallessa, niin voi kurkistella ajan kulua. Pienestä lähdettiin ja nyt alkaa olla jo voimaa tässä pojassa!

Ensimmäiset sosemaistelut tehtiin pian 4kk neuvolan jälkeen ja nyt syödään jo hivenen maisteluannoksia isompia määriä pari-kolme kertaa päivässä. Maitoa riittää ja sillä on tosi tasaisesti poika kasvanut, mutta kun soseruoka kerran maistuu, niin mikäpä siinä. Tällä kertaa en ajatellut imettää ihan niin pitkään, kuin esikoista (8kk), vaikka turhapa näitä asioita on etukäteen tarkasti päättää. Sitten loppuu, kun siltä tuntuu. Erin ei enää jossain vaiheessa kaivannut maitoa, joten kaikki meni hirmu kivuttomasti silloin pari vuotta sitten. 



Alvar oli viimeisessä neuvolassa 7025g ja 66cm pitkä. Neuvolatädin mukaan ei voisi juuri tasaisemmin omalla käyrällään kasvaa. Vaatteissa käytetään kokoa 74 ja isompiakin bodyja olen kaappiin hommannut. Kohtahan tässä täytyy lähteä shortsikaupoille sillä kesä on täällä ennemmin kuin huomaakaan. Olen ihan varma, että parin huonon vuoden jälkeen tänä kesänä paukutellaan hellerajoja (toivossa on hyvä elää!). Ihan mielettömän mukavaa ajatella, että meillä on ensi kesänä taas oma piha, joten Alvarkin pääsee uima-altaaseen polskuttelemaan. Sitä ennen pitäisi vielä oppia istumaan :)

Kovasti poika haluaisi edetä, mutta taidot eivät ihan vielä riitä. Paikallaan pyörii kuin kellon viisari ja rullailee itseään masulta selälle ja toisinpäin. Eteenpäin Allu liikkuu käsillä vetämällä, jos näkee pienen matkan päässä jotain erityisen mielenkiintoista, kuten lattialle unohtuneen kaukosäätimen. Muutamista senteistä kuitenkin puhutaan vielä tässä vaiheessa, mutta ei varmasti mene enää kauaa, kun poika löytyy ihan jostain muualta, minne hänet jätin!

Ainiin ja onhan Alvarilla jo ensimmäinen harrastus - muskari nimittäin. Saimme paikan kesken "lukukauden"ja siellä on käyty kerran viikossa laulamassa ja hömpöttelemässä. Alvar oli kieltämättä aika ihmeissään nähdessään samalla kertaa yhdeksän muuta vauvaa :)) Puoli tuntia musiikkia on just sopiva aika pikkuiselle ja äidillekin ;)



Sitten se löytyi.


Vuosi sitten, kun saimme tietää Alvarin olevan "matkalla" meille, lähdimme varovasti haaveilemaan uudesta kodista. Ajateltiin projektin olevan sillä tavalla helppo, että sopivia taloja olisi markkinoilla runsaasti, sen kun vain kävelisimme oikeaan pihaan ja jättäisimme tarjouksen. Todellisuus oli kyllä kaikkea muuta.

Ensinnäkään toiveidemme mukaisia taloja ei meinannut löytyä alkuunkaan ja kun niitä pari löytyi, niin nopeat olivat jo syöneet hitaat. Joko tarjous oli jo jätetty, hyväksytty tai jutussa oli jokin muu juju. Kuten kerran löydettyämme ihan unelmapaikan, olikin hinta lipsahtanut väärin sekä paperiesitteeseen, että netin myynti-ilmoitukseen. Eikä ihan vähän, tai no, jos kuusi numeroinen summa on vähän jonkun mielestä, niin sitten..

Suurin osa kuluneesta vuodesta odoteltiin, että sopivia taloja tulisi myyntiin, jotta pääsisimme edes katsomaan jotain sinnepäin. Jokainen talonäyttö vie nimittäin lähemmäs sitä oikeaa, kun ymmärtää paremmin, mitä haluaa ja mitä ei todellakaan halua. Myös se, että asuimme neljä vuotta Espoossa paritalossa, toi meille arvokasta tietoa talohaaveita ajatellen.
Ihan kaikkea emme lopulta saaneet rastittua melkoisen pitkältä kriteerilistaltamme (jolle muuten tässä matkan varrella jonkin verran hihiteltiin), mutta niin monta unelmaa on nyt toteutumassa samaan aikaan, että paljon en jaksa noita menetettyjä asioita surra.

Tällä viikolla saimme viimein allekirjoittaa kauppasopimukset ja kesällä asumme jo uudessa paikassa ja nautimme kaikesta siitä, mitä talo mukanaan tuo. Blogi ei ole viime aikoina näiden kiireiden vuoksi päivittynyt eikä aikaa ole jatkossa varsinaisesti ainakaan enempää, mutta haluan ehdottomasti jatkaa bloggaamista uudesta paikasta kaikkine pienine ilon aiheineen. Remonttiakin tulemme tekemään - tosin kahden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa ei kannata laittaa kovin suuria odotuksia sen nopeasta edistymisestä.
Auringonkukat on jo istutettu Erinin kanssa ja herneet työnnetään kesän korvalla suoraan hernepenkkiin. Mansikat saamme jatkossa omalta maalta ja anoppi on jo luvannut tulla laittamaan mansikkamaan kuntoon. Voin sanoa, että elämä tulee muuttumaan todella paljon tästä, mitä olemme saaneet Ullanlinnassa viettää! Olen niin onnellinen näistä kaikista jo toteutuneista unelmista täällä Helsingin keskustassa ja tulen olemaan aivan sekaisin onnesta myös jatkossa ♥

Haluankin tähän loppuun sanoa, että ihmiset, olkaa varovaisia sen suhteen mistä unelmoitte - 
unelmat saattavat nimittäin toteutua!

Hyvää pääsiäistä!





Helmikuun kirjavinkki.


Helmikuun kirjavinkki tulee maaliskuun puolella, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Meillä on ollut nyt kolmisen viikkoa iso projekti menossa, joten kaikki aika on valunut siihen suuntaan. Lisää projektista sitten keväämmällä myös täällä blogin puolella :)

Tällä kertaa kirjavinkki kohdistuu ruokakirjaan. Olen joskus maininnut, etten nykyään enää ostele kovin paljon kirjoja, vaan käytän enimmäkseen kirjastoa. Ruokakirjat ovat tässä asiassa iloinen poikkeus sillä en vaan voi vastustaa niitä! Keittiön ikkunalauta alkaa olla jo tupaten täynnä erilaisia opuksia smoothiebowleista jauheliharesepteihin.
Hanna Stoltin Aamupalakirjan lainasin ensin kirjastosta, mutta kotona totesin sen olevan niin kiva, että haluasin sen omaan kirjakokoelmaani pysyvästi. Ruokakirjoissa on toki myös se puoli, ettei reseptejä ehdi mitenkään kokeilla kirjaston laina-ajan puitteissa, joten ne kirjat on kiva omistaa itse.


Aamupalakirja on paksu 350 sivuinen jättiläinen, joka pitää sisällään paljon ihania reseptejä laidasta laitaan. Kuten tiedämme, aamupala on päivän tärkein ateria, joten miksi siihen ei panostaisi. Runsaalla ja terveellisellä aamupalalla saa vedeltyä pitkälle aamupäivään saakka ennen kuin nälkä alkaa kurnia vatsan pohjalla.
Kirjassa on kivasti reseptejä vähän jokaiselle, koska aamupalavariaatioita on varmasti yhtä paljon kuin niitä syöjiäkin.

Kirja lähtee liikkeelle lämpimistä puuroista, myslien kautta kananmunaan, leipiin, levitteisiin, smoothiehin ja muihin juomiin. En ole vielä ehtinyt kokeilla kuin pienen hippusen näistä resepteistä (koska vauvakiireitä), mutta tämän kirjan myötä olen löytänyt jo monta erilaista vaihtoehtoa kaurikselle ja päätynyt tutkimaan kaupan hyllyjen välissä amaranttia ja hoksannut, että kvinoapuuro pitää nälän poissa niin kauan, että lounasaika tuli ennen kuin huomasinkaan.
Sitä jumittuu niin helposti niihin omiin ruokarutiineihin ja tajuaa jossain kohtaa, että on kiertänyt samaa kehää vuosikaudet. Tämmöisten kirjojen avulla saa hieman ravisteltua omia tylsiä ruokatottumuksia. Hieman enemmän aikaa se toki vaatii ennen kuin oppii tekemään uuden aamiaisen yhtä nopeasti, kuin kaurapuuro valmistuu mikrossa ;)



Aamupala - Hyvinvointi alkaa aamusta
Hanna Stolt



Vauva nukkuu.


Pienen vauvan saapuessa kotiin täytyy pohtia, missä vauvan olisi hyvä nukkua. Vauvat nukkuvat ensimmäisten kuukausien aikana suurimman osan vuorokaudesta, joten on hyvä turvata makoisat unet ja valmistella tulokkaalle turvallinen nukkumapaikka. Toisaalta vauvan haluaa pitää lähellä, koska alkuaikoina on tarve vain tuijotella tuota ihanaa ihmettä. Toisaalta on mukavaa sisustaa vauvalle oma huone tai nurkkaus, jossa vauva saa tuhista rauhassa meteliltä.

Meillä oli heti alusta lähtien kolme nukkumapaikkaa pojalle, joita sitten vaihtelin tilanteen mukaan. Hankin olohuoneen sohvalle ekassa kuvassa näkyvän kauniin unipesän, jonka pidin olkkarissa siihen saakka, kunnes poika ei enää petiin kovin hyvin mahtunut. Laskin pojan siihen nukkumaan sairaalasta tullessamme ja siinä hän tuhisi kaikki päivät noin kolmen kuukauden ikään saakka. Unipesä on vähän tavallista kookkaampi ja siinä on korkeat reunat, joten se suojaa mukavasti. Selän sai myös tuettua reunaa vasten, jos halusi nukuttaa vauvan välillä kyljelleen. 


Ekasta kuvasta puuttuu vielä olennainen osa, eli peitto. Sen sain blogiyhteistyön myötä Raskauskeiju.fi - kaupasta ja tuo Baby Wallabyn ensipeittosetti on ollut ehdottomasti yksi käytetyimmistä vauvahankinnoistamme. Peiton lisäksi mukana tulee laadukas suojalakana, jota voi muokata nepparikiinnityksin mielensä mukaan sopivaksi. Alvar on nukkunut peiton suojissa aikalailla alusta saakka ja nukkuu sen lämmössä edelleen :) Peitto on ollut tosi turvallinen, koska vauva ei saa sitä vaarallisesti kurkkuunsa (meidän Allu kun tykkää imeskellä harsoja ja muita ohuita peittoja) ja se on myös kätevä silloin, kun imettää ja haluaa siirtää vauvan suoraan sänkyyn. Peiton sisällä lämpimässä vauva ei havahdu kylmän sängyn takia hereille. Suosittelen peittoa kaikille tuleville äideille!




Koska tuo NG Babyn unipesä oli niin suuri, hankin meidän parisänkyyn pienemmän, valkoisen unipesän, jossa Allu nukkui yöt meidän vanhempien välissä. Emma-unipesä on valkoinen, kapea ja juuri sopiva 160cm leveään sänkyyn. Ilman unipesää en olisi uskaltanut vauvaa meidän välissä nukuttaa.
Tuosta pesästä siirsin Alvarin pois suunnilleen 2-3 kuukauden kohdalla sillä se kävi isompaa unipesää nopeammin pieneksi ja toisaalta vauvan oli jo hyvä harjoitella omassa sängyssä nukkumista, kun sellainenkin oli tullut hankittua! Unipeitto matkasi vauvan mukana pesästä toiseen ja lopulta sänkyyn, joten Allu on nukkunut sen suojissa kaikki unensa kotosalla ollessa. 




Se kolmas nukkumapaikka on meillä tällä hetkellä käytössä, eli pinnasänky. Ostin sängyn Tori.fi:n kautta aikalailla suitsukkelaan, kun kesällä valikoimaa sieltä selasin. Olin päättänyt, että tällä kertaa en maksa kalliista (vaikkakin ihanasta) Stokken sängystä ja mielessä pyöri juuri tietynlainen vanha vedettävä malli. Löysin nopeasti ihanan pinnasängyn ja kävimme sen koko porukan kesken hakemassa jostain Vantaan suunnalta. Tosi söpö, mutta erittäin epäkäytännöllinen sänky siinä määrin, että pohjaa ei saa nostettua ylös. Vaatii hermoja nostella vauvaa sieltä väsyneenä pitkin yötä, mutta muuten olen ollut ostokseen tyytyväinen. Tilasin patjan Tampereen Vaahtomuovi Oy:n kautta tarkalleen sängyn mittojen mukaan. Mukaan tilaukseen lisäsin myös kiilatyynyn silmällä pitäen niitä tukkoisia öitä, joita sitten jo loppuvuodesta vauvalla muutamia olikin. Suosittelut myös tälle firmalle - heidän sivuiltaan löytyy vaikka ja mitä.



Ihanaa viikon alkua!



4kk kuulumiset.


Viikko sitten meidän Allu saavutti neljän kuukauden rajapyykin ja alkaa olla jo iso poika. Kuin varkain poitsu oppii kokoajan uutta ja on selvästi tullut entistä seurallisemmaksi menneen kuukauden aikana.
Unet ovat huomattavasti vähentyneet päiväsaikaan, vaikka ei meillä ei ole kovin jämptejä aikatauluja nukkumisen tai minkään suhteen. Yleensä kuitenkin heräämme uuteen päivään siinä seitsemän jälkeen ja ensimmäiset torkut otetaan jo yhdeksän nurkilla. Se, kestääkö unet tunnin vai kaksi, on joka kerta yhtä iso arvoitus. Silloin Allu joka tapauksessa nukkuu usein päivän pisimmät unensa ja se on se ajankohta, jolloin minä ehdin tehdä jotain omia juttuja, kuten käydä suihkussa tai kirjoittaa blogia :) Lyhyempiä unipätkiä on sitten satunnaisesti pitkin päivää.
Nyt tämän "lumikaaoksen" jälkimainingeissa on tosin ollut melko hankalaa saada poikaa nukkumaan sillä lumimiehet ovat kolistelleet katolla monta päivää tai sitten vähintään lumitraktori pauhaa pari tuntia sisäpihalla. Tänäänkin olisin voinut tarjoilla miehille taukokahvit suoraan ikkunasta, mutta jätin sen nyt tekemättä..


4 kk neuvolassa mitat olivat tällä kertaa 6690g ja 64,5cm. Kuukaudessa tuli ihan mukavasti painoa (vajaa 700g) ja muutama senttikin kaupan päälle. Aikalailla tasaista keskikäyrää mennään pojan kanssa, vaikka tuntuu, että hän kasvaa tosi paljon nopeammin, mitä Erin. Vaatekoko on nyt 68 ja menossa kovaa vauhtia kohti 74:sta.

Selältä masulleen kääntymisen Allu oppi sinnikkään harjoittelun päätteeksi tammikuun lopulla ja nyt pitää olla jo tosi tarkkana hoitopöydällä, koska poitsu kiepauttaa itsensä ympäri ihan joka paikassa. Jaloissa on paljon voimaa ja heti kääntymisen opittuaan Alvar olisi halunnut jo ryömiäkin. Sitä taitoa odotellessa!



Neuvolan puolesta voisimme aloittaa ruokien maistelun ja ajattelinkin, että teen lähipäivinä ensimmäisen satsin bataattia tai perunaa - katsotaan nyt millä tällä kertaa lähdetään liikkeelle. Alvarin serkku oli juuri kylässä ja tälle (kaksi kuukautta vanhemmalle) maistui pottu ja kala jo ihan niinkuin vanhalle tekijälle! Niin se vaan nopeasti lähtee etenemään tämäkin asia :)



Yleisesti Alvar on edelleen tyytyväinen ja iloinen lapsi. Minusta hän ei ole koskaan turhista kitissyt ja muutaman viikon superraskas itkukausi jäi loppuvuodesta onneksi unholaan. Tuleehan niitä uusia harmeja tulevaisuudessa hampaiden jne myötä, mutta muuten meillä menee kyllä tosi mukavasti nyt. Alvar on seurallinen ja tykkää katsella siskon puuhailuja, kuten myös ketä tahansa muita lapsia. Kyllä lapsi lapsen tunnistaa, se on niin hauskaa :)


Lelukaari täältä *
Lelut täältä *

Leikkimaton olen saanut Pikkuvaniljasta pari vuotta sitten. Nyt se on jo elämää nähnyt, mutta palvelee edelleen mukavasti ja sopii väriltään meille :)


*) mainoslinkkejä