Lomahommia.


Täällä on ollut muutama päivä hiljaista sillä olen vietellyt talvilomaa. Pelkän rentoilun sijaan päätin, jo hyvän aikaa sitten, että lomalla tulee olemaan tasan yksi teema ja sen nimi on nettisivut. Kuinka monta vuotta olenkaan haaveillut omista nettisivuista? No aivan tarpeeksi monta!
Itse asiassa aloitin sivujen tekemisen jo vuosi sitten domainin ostolla ja yritin räpeltää silloin jotain kasaan, mutta homma vaikutti niin vaikealta ja toisaalta ihan mahdottomaltakin pienen vauvan kanssa kotosalla ollessa. Vuosipäivän kunniaksi oli jo korkea aika jatkaa räpellyksiä.

Kaikki on pitänyt selvittää alusta lähtien, mutta koodaamaan en sentään viikossa opetellut. Ehkä senkin aika vielä joskus tulee! Nyt kuuden päivän koneella istumisen, lukuisten matcha lattejen ja ahaa-elämysten jälkeen ollaan tilanteessa, että suurin työ on tehty, joten toivottavasti ensi viikolla jo pääsen avaamaan sivut. Olen niin innoissani, että sain ne viimein aikaiseksi! :)

Talviloma meni tällä kertaa siis sisällä istuessa. Ilmeisesti ulkona on ollut hienoja kelejä. Aurinko taitaa paistaa tälläkin hetkellä - ihan kevätfiilis jo 



Cam Cam Copenhagen.


Rakastan pastelleja ja pehmeitä sävyjä lastenvaatteissa sekä käyttötavaroissa. Raskaana ollessani etsin Suomesta (välillä vähän turhautuneenakin) kauniita hoitotarvikkeita ja suloisia vaatteita pikkuiselle, mutta törmäsin usein vain räikeisiin väreihin ja suljin selaimen nopeasti. Vauvan saatuani, siinä syötellessä, oli aikaa uppotua Instagramiin ja bongasin sieltä monta ihanaa tiliä, joista yksi oli suloinen Cam Cam Copenhagen. Ihastuin neutraaleihin, puuterisiin sävyihin ja toivoin, että olisin törmännyt niihin vähän aiemmin sillä moni asia olisi ratkennut samalla kertaa.

Mikäli oma makusi on samanmoinen, kannattaa ehdottomasti kurkata heidän nettisivuilleen!
Jos nyt olisin raskaana, ostaisin tuolta samantien ainakin hoitoalustan, mobilen, laukun ja lakanat ♥
Tällä hetkellä haaveilen suloisesta lakanasetistä Erinin nukensänkyyn - sen voin sentään vielä toteuttaa, kun muutoin nuo vauva-ajan tarvikkeet eivät enää meille ole tarpeellisia.

Tanskassa osataan niin hyvin nämä sisustus- ja kuosijutut, kuten sata muutakin asiaa, että sinne on kyllä pakko päästä taas jossain vaiheessa ihastelemaan. Edellisestä Köpiksen reissusta on jo ihan liian monta vuotta! Ehkä ensi vuoden matkahaaveilu voisi kohdistua siihen suuntaan.. Luultavasti niillä hiekkarannoilla tykkäisi Erinkin juoksennella uikkareissaan :)

Suomessa Cam Cam Copenhagenia myy ainakin Bebes. 





Koulutehtävä - Kolme muotokuvaa.



Meillä on ollut koulussa paljon kuvaustehtäviä tekniikkaharjoituksista isompiin puristuksiin. Ajattelin vilauttaa teille nyt erään viime syksyisen vähän isomman tehtävän lopputuloksesta muutaman kuvan.

Tässä tehtävässä oli tarkoitus ottaa samasta mallista kolme erilaista muotokuvaa, jotka kuvastavat tyyliltään eri aikakausia. Kaksi ensimmäistä aikakautta meille oli osoitettu valmiiksi ja ne olivat piktorialistinen sekä modernistinen. Kolmannen saimme päättää itse ja päädyin lopulta tekemään surrealististyyppisen muotokuvan. Mallina toimi jälleen kerran upea ja muuntautumiskykyinen Mia, jonka kanssa ollaan muutamia tehtäviä toteutettu hyvällä yhteistyöllä. Olen kovasti kiitollinen, että pyytämäni mallit ovat aina niin innostuneita ja avuliaita sillä ilman heitä olisi kovin vaikea saada tehtäviä tehtyä :) Tämä tehtävä toteutettiin kokonaan vapaa-ajalla, joten siihen upposi monena päivänä useampi tunti.

Ensimmäinen kuva on arvatenkin piktorialismia jäljittelevä muotokuva. Silloin oli ominaista, että kuvat olivat hämyisiä, utuisia ja epätarkkoja muuten paitsi kasvojen/silmien alueelta. Onnistuttiin mielestäni kivasti toteuttamaan tuo hämyisyys päivän viimeisten valonsäteiden voimalla suoraan ikkunan edessä. Linssin päälle laitoin elmukelmua, johon sivelin vielä rasvaa päälle, jotta tulos olisi mahdollisimman epätarkka. Elmukelmua kannattaa kokeilla muihinkin kuvauksiin - sillä saa hauskan efektin aikaan riippuen kelmun määrästä sekä asettelusta :)



Seuraavana vuorossa oli modernistinen muotokuva, jota metsästettiin Mian kanssa niin Kiasman sisällä kuin ulkopuolellakin. Lopulta kävelimme vielä Oopperan hujakoille, jossa pyysin Miaa asettumaan tuollaiseen nurkkaukseen. Täytyy sanoa, että ihailen malleja, jotka heittäytyvät kylmästä viimasta sekä pissanhajusta huolimatta täysillä hommiin!

Nämä postauksen kuvat ovat kaikki tuosta samasta paikasta, mutta Kiasma-otoksia on nähtävillä Mian Instassa, kun kelaa vähän kuvia taaksepäin.
Modernistisen tyylin mukaisesti lähdin tekemään kontrastista kuvaa pelkistetyllä otteella. Linjat ja erilaiset kuvakulmat olivat tämän aikakauden pääpiirteitä.


Viimeinen kuva otettiin meidän talon vintillä, josta löytyi hieno tiiliseinä taustaksi. Halusin treenata tässä kohtaa vähän photaritaitoja ja yritin saada eräänlaista läpinäkyvyysefektiä aikaan. Se olisi voinut onnistua paremminkin, mutta lopulta olin tähän ihan tarpeeksi tyytyväinen :)

Kaiken kaikkiaan tehtävä oli mielenkiintoinen ja sen avulla tutustui tosi hyvin erilaisiin aikakausiin. Kuvien lisäksi meidän tuli myös kirjoittaa lyhyesti kustakin aikakaudesta ja siinä samalla tuli oppineeksi monen monta asiaa. Itse opin tällä tavalla parhaiten - tekemällä, ei pelkästään lukemalla. Olen tykännyt tosi paljon Pekkiksestä nimenomaan käytännönläheisen otteen vuoksi.






Haluatteko nähdä jatkossa lisää koulutehtäviä ja niiden toteutuksia? :)




Vuoden 2016 parhaat kirjat.

Kirjapostauksista on tykätty, joten ajattelin koota vielä viime vuoden parhaat lukemani kirjat yhteen postaukseen. Huomasin Helmetistä, että paljon olen kirjoja lainannut, mutta eipä niitä kaikkia tule luettua kokonaan. Joskus kirja ei vain niin sanotusti lähde kulkemaan. Teen aika nopeasti päätöksen jatkanko vai siirrynkö seuraavaan - niin paljon on kivoja kirjoja, etten jaksa jumittaa jossain, mikä ei sillä hetkellä tunnu kiinnostavalta.

Huomasin jossain vaiheessa kiinnostavan asian, olen nimittäin lukenut viime aikoina aika paljon miesten elämäkertoja tai muuten vain miehistä kertovia kirjoja. Olisi kiva, jos vinkkaisitte kiinnostavia naisten elämäkertoja, niin voisin vähän tasapainottaa tilannetta ;)


Tässä vuoden 2016 parhaimmat:

* Viisi viimeistä toivetta: elä, älä kadu - Bronnie Ware
* 940 päivää isäni muistina - Hanna Jensen
* Taivas + Helvetti - kirjat (Tykkään sarjan kaikista kirjoista. Toki jotkut parempia, kuin toiset.)
* Meikkipussin pohjalta - Kaisa Haatanen
* Stockmann Yard: Myymäläetsivän muistelmat - Antto Terras
* Jarkko Ruutu : jumalainen näytelmä - Tuomas Nyholm
* Murhalesken muistelmat - Anneli Auer (äänikirjana)
* Aidosti kaunis: lempeän tehokasta ihonhoitoa - Katja Kokko
* Minä Zlatan Ibrahimovic - David Lagercrantz
* Fight back - Pekka Hyysalo (äänikirjana)
* Islantilainen voittaa aina : elämää hurmaavien harhojen maassa - Satu Rämö
* JHT : Musta lammas - Mikko Aaltonen
* Valo valtameren yllä - M.L Stedman

Murhalesken muistelmat sekä Fight Back - kirjat "luin" äänikirjoina. En ollut koskaan aiemmin testannut äänikirjoja ja yllätyin iloisesti. Osa lukemisen ihanuutta on tietysti se, että saa tuoreen kirjan käteensä ja voi hypistellä sivuja, mutta äänikirjoille on paikkansa ja aikansa. Nyt, kun koulumatkat ottavat tunnin siivuunsa, on ollut hyvää aikaa kuunnella siinä samalla kirjaa. Varsinkin Murhalesken muistelmat tempaisi täysillä mukaansa sillä koko juttu on niin ällistyttävä. Dramatiikkaa lisäsi se, että kirjan lukijana toimii Anneli itse. Myös Hyysalon kirja oli kiinnostava, joten suositteluni sille. Sen lisäksi, että äänikirjaa voi kuunnella matkatessaan jonnekin, on se kiva juttu myös iltaisin, jos ei voi/halua pitää lamppua päällä. Pimeässä kun kuuntelee, niin unikin tulee aika nopsaan. Monesti heräsin napit korvilla..

Äänikirjapalveluja on varmasti useampia, joista itse testasin BookBeatin (toimii tietty myös e-kirjapalveluna!) sillä sen saa maksutta kahdeksi viikoksi käyttöönsä. Olisin mielelläni jatkanut sen parissa, mutta 16,90e kuussa on vähän liikaa meikäläisen taloudelle tässä vaiheessa, kun kirjasto palvelee ilmaiseksi. Kannattaa joka tapauksessa tsekata! :)




10 vinkkiä bloggaamiseen - haaste


Sain pitkästä aikaa blogihaasteen (kiitos paljon Anna! :) ) -  jonka myötä on tarkoitus kertoa vinkkejä aloittelevalle bloggaajalle ja valottaa hieman oman blogin syntyä. Aloitetaanpa siis tuosta jälkimmäisestä.

Oma ensimmäinen blogini näki ensimmäistä kertaa päivänvalon jouluna 2008, joten siitä on vierähtänyt jo kahdeksan vuotta, kun tähän touhuun lähdin mukaan. Tulee sellainen positiivisesti nostalginen olo, kun mietin asiaa ja muistan edelleen sen innon millä blogia laitoin pystyyn. Olin saanut edellisenä päivänä ensimmäisen järjestelmäkamerani ja blogin perustaminen oli siitä varsin luonnollinen jatkumo. Olin lukenut blogeja siihen mennessä jo jonkin aikaa ja oman blogin perustaminen houkutteli kovasti.
Mistään en mitään tiennyt, mutta nautin suunnattomasti siitä, että sain kirjoitella ajatuksiani ja julkaista kaikenlaisia päivän mittaan otettuja räpsyjä tämän uuden kanavan kautta. Myöhemmin perustin pääblogini rinnalle myös hääblogin, joka oli superkiva väylä jakaa häihin liittyviä asioita toisten morsianten ja lukijoiden kesken!
Blogin myötä tutustuin nopeasti uusiin ihmisiin, vaikka en aluksi käynyt missään järjestetyissä tilaisuuksissa (kai niihin pääsi vain bloggaajien kerma?). Silloin alkuvuosina kommentointi oli tosi aktiivista, joten sitä kautta sai tietoonsa paljon uusia blogeja ja tutustui varsinkin vakkarilukijoihin paremmin. Nykyään on tietysti Instagramit ja muut mitä kautta viesti kulkee. Puhelimella ei tule enää niin helposti jätettyä kommentteja suoraan blogiin.

Bloggaaminen on aina vienyt tosi paljon aikaa ja viime vuosina olen joutunut vähentämään sitä huomattavasti. Muistan saaneeni mieheltä kommenttia koneella istumisesta jo ekana vuonna.. Minkäs sille mahtaa, jos löytää näinkin lempparin harrastuksen elämäänsä! ;)
Joskus pohdin, miten helppoa ja huoletonta bloggaaminen silloin kauan sitten oli. En sano, että se olisi mitenkään huonoa nykyään. Päinvastoin blogit ovat aivan huippuluokkaa, työllistävät ihmisiä ja niistä on tullut monella tapaa merkittäviä, mutta se rentous ja kepeys on hieman kärsinyt.

Meni vuosia etten kertonut blogista juuri kellekään, en edes sukulaisille. Halusin pitää jutut ominani ja pelkäsin, että jos tiedän kuka blogia lukee, alan sensuroimaan tekstiä liikaa. Pelkäsin myös sitä, että ihmiset saisivat blogin kautta väärän kuvan sillä blogeja täytyy osata lukea, kuten mitä tahansa somea tänä päivänä. Se, mitä blogissa julkaistaan, on vain pieni rippunen isosta kokonaisuudesta. Koskaan ei voi tietää mitä muuta blogin pitäjä käy läpi, vaikka kuvat kertoisivat uusista ostoksista ja hienoista matkoista. Moni on tehnyt päätöksen kertoa blogissa vain iloisista asioista ja sehän on selvää, että elämä on paljon muutakin kuin iloa ja valoa! :)

Kaiken kaikkiaan bloggaaminen on varmasti paras harrastus, joka itselläni tulee koskaan olemaan. Sen kautta olen saanut ystäviä, uskomattoman määrän vinkkejä ja kaikenlaisia upeita tilaisuuksia. Olen myös kehittynyt kuvaajana, kasvattanut itseluottamusta ja saanut luotua itselleni toisen työn. Suurella todennäköisyydellä ilman blogia en olisi koskaan alkanut valokuvaajaksi :) Tähän kohtaan on pakko kirjoittaa taas kerran KIITOS sinulle, joka täällä käyt ja annat aikaasi!


Sitten niihin vinkkeihin!

1. Selkeä ulkoasu
Ensimmäinen asia, minkä lukija huomaa blogiin tullessaan, on blogin ulkoasu. Sen on hyvä olla selkeä, mieluiten valkoisella taustalla varustettu. Oikeastaan ainoa oikea tekstin väri on musta sillä kaikkia muita värejä on vähän hankala lukea (otsikot voivat olla jollain muullakin värillä). Mieti, haluatko blogiisi sivupalkin/-palkit ja mitä löytyy alalaidasta. Aika usein vähemmän on enemmän. Vilkkuvat valot ja puoli sivua peittävät mainokset jättäisin vähemmälle..
Lukijana on kivaa, että navigointi on helppoa, jos haluaa vaikka lukaista vanhoja postauksia tai suunnistaa blogista suoraan Instaan katsomaan kuvia.

2. Hyvä nimi
Blogilla on hyvä olla selkeä ja kiva nimi. Itse olen vaihtanut blogin nimeä kerran eikä nykyinenkään tunnu enää omalta. Blogin nimeä on kuitenkin aika hankala vaihtaa, jos haluaa, että lukijat ja mahdolliset yhteistyökumppanit pysyvät varmasti kärryillä. Blogin nimi löytyy myös sähköpostiosoitteesta jne, joten sen miettimiseen kannattaa laittaa aikaa. Ennen blogin perustamista täytyy tietysti googlettaa, ettei samannimistä blogia ole jo olemassa!

3. Aihepiirit
Mieti mistä asioista olet kiinnostunut, mistä tykkäät ja/tai mitä osaat. Sitä kautta blogipostausten aiheet luonnollisimmin muodostuvat. Nykyään on yleistä, että keskitytään johonkin tiettyyn aiheeseen, kuten muotiin tai hyvinvointiin. Sellaisiin blogeihin on helppoa jäädä lukijaksi, jos aihe kiinnostaa itseä. Tällaisissa lifestyleblogeissa, joista ei koskaan tiedä mitä siellä seuraavaksi julkaistaan (kröhöm) on vaikeampi pitää kiinni. Aiheiden joukossa voi olla sellaista, mistä ei niin itse välitä. Mieti siis haluatko pitää blogia kaikesta siitä, mikä sinua kiinnostaa, vai rajaisitko aiheet muutamaan kivaan.
On myös hyvä muistaa, ettei sinun tarvitse tietää kaikkea. Matkan varrella oppii paljon ja vaikka monet nykyblogit painottuvatkin tietynlaiseen asiantuntijuuteen, ei tarvitse olla täydellinen aloittaakseen. Tärkeintä on pitää blogia niin kuin parhaaksi näet ja kivoimmalta tuntuu!


4. Yksityisyys
Mieti ennen aloittamista mihin kohtaan haluat vetää yksityisyyden rajasi. Millaisia asioita elämästäsi haluat kertoa, haluatko paljastaa blogissa työpaikkasi tai poikaystävän kasvot vai jätätkö nämä asiat mielummin blogin ulkopuolelle. Ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita toisten ihmisten elämistä ja siihenhän koko bloggaaminen pitkälti perustuu - halutaan tietää ja nähdä millaista elämää toiset elävät. Monissa blogeissa kaikkein suosituimpia postauksia ovat ne, joissa kerrotaan mitä yhden päivän aikana on tehty. Sellaisiin asioihin on lukijana helpoin samaistua ja sitä kautta löytyy monesti jotakin yhteistä. Vaikka on hyvä pitää blogin perusmeininki positiivisena, on mielestäni silloin tällöin hyvä kirjoittaa myös vakavemmista aiheista. Pelkkä hattara ja höttö ei ole pidemmän päälle kovin realistista enkä ainakaan itse jaksa lukea blogeja, joissa ei koskaan ole minkäänlaista "säröä".

5. Laadukkaat kuvat
Hieman tuota selkeää ulkoasua sivuuttaakseni on pakko mainita yhdeksi blogin tärkeimmäksi jutuksi laadukkaat kuvat. Tähän löytyy varmasti monenlaisia mielipiteitä, mutta itselleni kuvat merkkaavat paljon enemmän, kuin itse teksti. Saatan "lukea" jotain blogia lähinnä sen upeiden kuvien vuoksi tekstin jäädessä vähemmälle huomiolle. Nykyään blogikuvien laatuodotukset ovat todella korkealla verrattuna siihen, mikä oli asianlaita muutamia vuosia sitten. Moni bloggaaja on laittanut satoja tunteja valokuvaamisen opetteluun ja pystyy sen myötä tarjoamaan mitä upeampia kuvia blogissaan.

Itse koitan toki ottaa niin hyviä kuvia, kuin mahdollista, mutta toisinaan julkaisen blogissa myös puhelimella otettuja kuvia, joita taas joku toinen ei laittaisi enää mistään hinnasta blogipostaukseensa. On jokaisen oma asia, millaista tasoa haluaa pitää yllä ja miten helposti kyseiselle tasolle pääsee. Jos kuvista alkaa stressaamaan liikaa, voi olla, että jää koko postaus tekemättä..
Kuvia ladatessa on hyvä muistaa sääntö, että jokaisen kuvan tulee olla yhtä leveä. Mieti siis miten suuria kuvia haluat julkaista blogissasi ja käsittele ne jo ennen blogiin tuomista tiettyyn kokoon. Käytä myös ehdottomasti vain omia kuviasi ellei sitten joku ole ottanut niitä sinulle nimenomaan sinun blogiasi varten!

6. Kommentteihin vastaaminen
Ilman lukijoita ei yksikään blogi pötki kovin pitkälle. Mikäli joku antaa sinulle ja blogillesi siivun ajastaan kommentin muodossa, pidä huoli, että myös vastaat hänelle jotakin. Kommentteihin vastaaminen on paitsi ystävällistä, myös yksinkertaisesti osa hyvää bloggaamista. On eria asia, jos kommentteja tulee päivässä kymmeniä verrattuna muutamaan, mutta jokaiselle on silti hyvä vastata edes lyhyesti "kiitos" .

Mikäli kirjoitat blogia pidempään, on hyvin todennäköistä, että jossain vaiheessa eteesi tulee enemmän vai vähemmän epäystävällinen kommentti. Tämänkaltaiset kommentit on hyvä ohittaa olankohtauksella sillä ne juontavat usein juurensa jonkun huonosta päivästä tai muuten epätasapainoisesta tilanteesta. Mikäli blogissa on päällä kommenttien valvontaominaisuus, voi negiskommentit poistaa helposti yhtä nappia painamalla niiden pääsemättä koskaan blogiin asti.


7. Toisten blogien kommentointi
Sen lisäksi, että omaan blogiin saa kommentteja, on hyvä käydä edes silloin tällöin kommentoimassa toisten blogeihin. Sitä kautta saa näppärästi "kerrottua" omasta blogistaan (mikäli sellaisen on juuri perustanut) sillä kommentin saaja käy usein katsomassa minkälaista blogia kommentoija itse pitää. Älä kuitenkaan koskaan suoranaisesti mainosta omaa blogiasi toisen kommenttiboksissa - siitä tulee vain ärsyttävä mainostuksen maku.
Jokainen bloggaaja rakastaa kommentteja, joten miksipä et antaisi niitä itsekin :)

8. Some
On kätevää liittää blogiin ainakin oma Instatili sekä Facebook-sivu, jota kautta voi linkata postaukset näkyviin blogin seuraajille sekä muille kiinnostuneille. Nykään varmasti lähes jokainen bloggaaja kertoo vähintään Instagramissa uudesta postauksestaan, jolloin lukijat tietävät mennä blogiin lukemaan. Mainittujen lisäksi kannattaa liittyä myös Blogloviniin.

9. Postausten säännöllisyys
Kaikkein varmin tapa pitää lukijat blogin parissa, on postata säännöllisesti. Koska säännöllisyys ei kuitenkaan tarkoita hätiköintiä tai liian mitäänsanomattomia postauksia, tulee säännölliseen postaamiseen menemään todella paljon aikaa ja vaivaa. Kaikille se ei ole mahdollista - ei itsellenikään enää nykyään - valitettavasti. Säännöllinen postaustahti vie ajan aina jostain muusta ja mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän elämässä on sitä muuta. On nukuttava riittävästi, hoidettava arjen pakollisia asioita, on vietettävä aikaa ystävien/puolison/sukulaisten kanssa, on hoidettava lapset, käytävä koulussa, tehtävä työtä.. Kellossa on vain tietty määrä tunteja, joten jää jokaisen kontolle miettiä mille aikansa antaa :) Karu totuus on silti se, että mikäli postaustahti on liian hidas, ei lukija välttämättä enää jaksa keikkua linjoilla.

10. Bloggauksesta nauttiminen
Bloggaamisen on tarkoitus olla kivaa. Vaikka se olisi sinulle jossain vaiheessa työ, haluat varmasti sen olevan edelleen mukavaa! Älä siis stressaa liikaa, älä mieti liikaa mitä muut ajattelevat, äläkä ota tätä kaikkea liian vakavasti! On tärkeää toimia hyvien tapojen mukaan ja pitää lupauksensa, jos on mennyt jotain lupaamaan, mutta loppujen lopuksi kyse on vain blogista!
Nauti siis siitä mitä teet ja pidä tauko, mikäli kaikki alkaa maistua puulta. Se on ihan tavallista :)



Annan haasteen eteenpäin kaikille niille, jotka siihen haluavat tarttua :)

Hauskaa bloggailua!

Ps. Postauksen kuvat ovat meidän viime viikkoiselta Seurasaaren reissulta. 



Ruusukaalirakkaus.


Ruokapostauksia ei olekaan tässä blogissa hetkeen nähty, joten ajattelin kunnostautua sillä saralla. Yksinkertaisia ruokavinkkejä on aina kiva saada (ja antaa) sillä kaikkien meidän täytyy joskus jotain syödä - mieluiten terveellistä ja hyvää. Joku ihan tavallinen ruoka-aine on saattanut unohtua, kunnes joku muistuttaa sen olemassaolosta ja niin sitä tulee jälleen käytettyä.

Jakamisen ilon lisäksi haluaisin myös oppia lisää ruokakuvaamisesta ja siihen ei oikein auta muu, kuin harjoitteleminen. Blogi on niin hyvä väylä kuvausharjoitusten julkaisemiseen oli kyseessä sitten ruoka, maisema tai mikä vaan. Ilman blogia olisi jäänyt moni kuva ottamatta :) Siitä päästäänkin aasinsillan kautta kuvausrekvisiitan ostoon. Miten paljon rakastankaan erilaisia astioita. Ne saavat miltei hulluksi notkuessaan kauniina kasoina jonkun ihanan liikkeen pöydillä. Myös Stockan astiaosastolla saa vietettyä pitkiä aikoja, jos siltä tuntuu.. Mutta eihän kaappeihin voi ostaa yksittäisiä kuppeja pyörimään, jos ei niillä ole joku tarkoitus. No nyt on ;)

Palatakseni astioista aiheeseen, eli ruokaan, on tällä kertaa vinkki vitosena ruusukaalit. Nuo pienet, vihreät palleroiset, jotka eivät ole ennen niin kauheasti sykähdyttäneet, ovat nyt miltei suurinta herkkua. Raskaana ollessani en saanut kehiteltyä minkäänlaisia ruokahimotuksia, mutta muuten niitä kyllä riittää. Milloin on pakko saada kasakaupalla taateleita, milloin avokadoja, milloin pellillinen ruusukaaleja.

Joten, tässä tulee viisi tapaa (+1) tehdä ruusukaalit uunissa, olkaa hyvä.

Uunissa paahdetut ruusukaalit x 5


Perunakuorrutteella

* Kuori ruusukaalien päällimmäiset lehdet pois
* Huuhtele hieman ja kuivaa talouspaperiin
* Leikkaa pala kovaa kantaa pois (ei kokonaan) ja halkaise ruusukaalit veitsellä kahtia
* Kaada astiaan oliiviöljyä sekä sopiva määrä Meiran Yrttistä perunakuorrutetta
* Laita ruusukaalit astiaan ja pyörittele niitä öljy-mausteseoksessa
* Kaada ruusukaalit uunin kestävään astiaan tai pellille leivinpaperin päälle
* Paahda uunissa

Parmesanilla

* Kuori ruusukaalien päällimmäiset lehdet pois
* Huuhtele hieman ja kuivaa talouspaperiin
* Leikkaa pala kovaa kantaa pois (ei kokonaan) ja halkaise ruusukaalit veitsellä kahtia
* Kaada astiaan oliiviöljyä, rouhi mustapippuria, lisää ripaus hyvää suolaa 
* Laita ruusukaalit astiaan ja pyörittele niitä öljy-mausteseoksessa
* Kaada ruusukaalit uunin kestävään astiaan tai pellille leivinpaperin päälle
* Paahda uunissa
* Ripottele heti paahtamisen jälkeen päälle runsas kasa parmesan-juustoraastetta

Yrttinen

* Kuori ruusukaalien päällimmäiset lehdet pois
* Huuhtele hieman ja kuivaa talouspaperiin
* Leikkaa pala kovaa kantaa pois (ei kokonaan) ja halkaise ruusukaalit veitsellä kahtia
* Kaada astiaan oliiviöljyä, rouhi mustapippuria, lisää ripaus hyvää suolaa, valuta ruokalusikallinen hunajaa, lisää vielä haluamasi määrä tuoretta rosmariinia sekä timjamia
* Laita ruusukaalit astiaan ja pyörittele niitä öljy-mausteseoksessa
* Kaada ruusukaalit uunin kestävään astiaan tai pellille leivinpaperin päälle
* Paahda uunissa

Balsamicolla

* Kuori ruusukaalien päällimmäiset lehdet pois
* Huuhtele hieman ja kuivaa talouspaperiin
* Leikkaa pala kovaa kantaa pois (ei kokonaan) ja halkaise ruusukaalit veitsellä kahtia
* Kaada astiaan oliiviöljyä, balsamicoa, rouhi mustapippuria, lisää hyvää suolaa
* Laita ruusukaalit astiaan ja pyörittele niitä öljy-mausteseoksessa
* Kaada ruusukaalit uunin kestävään astiaan tai pellille leivinpaperin päälle
* Paahda uunissa

Valkosipulilla

* Kuori ruusukaalien päällimmäiset lehdet pois
* Huuhtele hieman ja kuivaa talouspaperiin
* Leikkaa pala kovaa kantaa pois (ei kokonaan) ja halkaise ruusukaalit veitsellä kahtia
* Kaada astiaan oliiviöljyä, lisää hienoksi paloiteltua valkosipulia, rouhi mustapippuria, lisää hyvää suolaa, kaada sekaan pieni loraus sitruunanmehua
* Laita ruusukaalit astiaan ja pyörittele niitä öljy-mausteseoksessa
* Kaada ruusukaalit uunin kestävään astiaan tai pellille leivinpaperin päälle
* Paahda uunissa


// +1 Jos tahdot lihaisampaa, kokeile lisätä joukkoon pekonisilppua!


Paahda ruusukaalit uunissa keskitasolla n. 200 asteessa 15-20 minuuttia (riippuen uunista, meillä on aika tehokas). Itse käytän ensimmäiset 10 minuuttia kiertoilmaa ja seuraavat 5-10 minuuttia höyryä. Puolessa välissä ruusukaaleja kannattaa vähän käännellä. 
Tarkkaile, etteivät ruusukaalit pääse palamaan - pieni tumma paahde kuuluu asiaan! 


Herkuttele!




Yayoi Kusama.


Siinä se oli. Tämän hetken paras näyttely omaan makuuni: Yayoi Kusaman In Infinity Helsingin taidemuseossa.
Kävin katsomassa näyttelyn ensimmäisen kerran viime vuoden puolella, mutta olihan se nähtävä vielä uudelleen. Ensimmäisellä kerralla väkeä oli niin paljon, että sisälle mentäviin taideteoksiin piti jonottaa lähes puoli tuntia. No, eihän se tilanne ollut viimeisellä viikolla yhtään sen parempi, päinvastoin :D Sivukorvalla kuulin, että kävijäennätys oli rikottu tällä viikolla ja totta tosiaan tuntui kuin koko Suomi olisi ollut liikkeellä.

Mikäli näyttely on kuitenkin vielä näkemättä, voi sen käydä katsomassa tämän viikonlopun ajan!





Yllä olevat värikkäät kuvat otin alakerran Yayoi-nurkkauksesta (HAM-kulma), johon on vapaa pääsy. Tila on ollut alussa ihan valkoinen ja vierailijat ovat saaneet laittaa värikkäitä pallotarroja minne huvittaa. Itse laitoin pinkin pallon muiden jatkoksi - aika makean näköinen tila näin näyttelyn loppusuoralla! Meni ihan silmät ristiin sitä katsellessa :)



Itse näyttely oli kyllä upea siitä syystä, että se oli paljon muutakin kuin "tavallisia" seinälle ripustettavia tauluja. Kuten kerroin, osaan teoksista pääsi sisälle ja ne tuntuivat jatkuvan ikuisuuteen saakka peilien ja veden avustuksella.
Pilkkuja, pilkkuja ja lisää pilkkuja.. siitähän tämän japanilaisrouvan teoksissa on aika pitkälle kyse.




Ennen näyttelyyn menemistä katsoin kotona Yayoista kertovan dokkarin, jonka avulla pääsin mukavasti pilkkuvireeseen ja ymmärsin taustoja paremmin. Näyttelyssäkin on nähtävillä videoita, mutta en jaksanut niitä tällä kertaa katsoa.
Minuun tämä pilkkutaide vetoaa just niin kuin Yayoikin sitä kommentoi: pilkkujen ja pallojen tekeminen on vaan aivan älyttömän rentouttavaa, koukuttavaa ja sitä ei tekisi mieli lopettaa ollenkaan. Syksyn aikana tuli maalattua koulussa aika paljon ja ehdoton suosikkitehtävä oli nimenomaan pointillistinen maalaus, jossa sai töpöttää täpliä ison paperin täyteen.. Ihanaa aivolepoa, kun ei tarvinut ajatella mitään!