Ensimmäinen lukukausi Pekkiksessä.


Kouluun liittyviä kysymyksiä ja kommentteja on ilmaantunut sen verran syksyn ja talven aikana tänne blogiin, että ajattelin kirjoitella välillä muutaman sanasen opiskeluistani :) Huomasin, että kuvamateriaalia on kertynyt kovalevylle jonkin verran enkä edes yritä ympätä niitä kaikkia samaan postaukseen, joten valitsin tähän erään kouluprojektini ohessa ottamiani kuvia upeasta Miasta, joka on osalle teistä varmasti tuttu henkilö blogimaailmasta tai töidensä kautta :) Kyseiseen koulutehtävään en valinnut lopulta näistä kuvista yhtäkään, mutta näytän teille varmasti myöhemmin lisää materiaalia, jota Mian ja muutaman muun mallin kanssa ollaan ahkeroitu!


Niille, jotka tulevat linjoille vasta tässä vaiheessa tai on muuten mennyt ohi, niin aloitin kuva-artesaanin/valokuvaajan opinnot Pekka Halosen akatemiassa viime elokuussa. Olen siis ensimmäisen vuoden opiskelija ja koulun on tarkoitus kestää ylioppilaspohjaisella linjalla kaksi vuotta. Mikäli kouluun on hakeutunut suoraan peruskoulusta, kestää se kolme vuotta ja sisältää myös "perusaineita" äidinkielestä liikuntaan ja niin edelleen. Koulu on Keudaan kuuluva toisen asteen ammattiopisto, jossa voi opiskella valokuvauksen lisäksi myös graafista suunnittelua ja kuva- ja mediataidetta.

Valokuvauksella asiat aloitettiin aikalailla alusta. Osa luokkakavereista otti järjestelmäkameran ensi kertaa käsittelyyn, osalla oli jonkin verran kokemusta ainakin digijärkkärin automaattiasetuksilla kuvaamisesta ja osalle kamera oli jo tutumpi kapistus. Vauhti on ollut aika luja, mutta periaatteessa opetus alkoi siitä, että tässä on kamera ja kaikki napit käytiin läpi jollain tavalla. Kouluun mennessä ei ole tarvinnut kuvata manuaaliasetuksilla, mutta mietin muutaman kerran, että miten pihalla itse olisin, jos aloittaisin nyt ihan alusta. Tahti on ollut siinä mielessä aika hurja! Tietysti vertaan omaa elämääni pienen lapsen kanssa nyt kuusitoistavuotiaan elämään, joka asuu vielä kotona. On selvää, että aikaa on käytettävissä koulun jälkeen vähän eri tavoilla ja läksyjä voi tehdä vielä koulun jälkeenkin :)

Mitä valokuvauspuoleen tulee, niin alussa harjoittelimme tosiaan perusjuttuja, kuten miten aukko tai suljinaika vaikuttaa kuvaan, miten valkotasapaino säädetään, mikä on raw jne jne. Koulu on tähän mennessä alkanut miltei joka päivä 9:30 (ihanan myöhään!) ja aamupäivän aikana ollaan usein istuttu luokassa kuuntelemassa teoriaosuuksia. Ruuan jälkeen olemme saaneet tehtäviä, joita on toteutettu iltapäivän aikana ja niiden jäädessä kesken, joko kotona tai seuraavalla tunnilla koulussa. Koululla on oma välinelainaamo, josta voi lainata kalustoa, kuten kameroita, linssejä, jalustoja ja muita tarvikkeita. Kamerakalusto on Nikonia ja rungot ovat croppirunkoja, joten itse en ole niillä juurikaan kuvannut. Välinelainaamosta huolimatta olisi kuitenkin hyvä omistaa oma kamera, jotta asioita voi opiskella rauhassa ja toisaalta mikäli meinaa valokuvaajana työskennellä, niin kamera on aika välttämätön olla :)

Syksyn aikana iso kokonaisuus oli digin lisäksi filmipuoli. Lainasimme koululta (ellei itse omistanut) filmikameroita ja kuvasimme niillä jonkin aikaa koulutehtäviä sekä opettelimme samalla pimiötyöskentelyä koulun pimiössä. Itse tykkäsin tuosta ajasta tosi paljon, vaikka pimiöasiat eivät ensin meinanneet mennä muistiin millään.. Niin monta pikkujuttua, kemioita, millilitroja, nippelinappelia muistettavana, että tukka lähti päästä :D Siinä samalla meidän oppimista ja kehittymistä myös seurattiin, joten se loi oman paineensa, vaikka oikeasti kaikki oli kyllä ihan tosi rentoa!
Eräänä päivänä muun muassa kuljeskelimme koko päivän Kalliossa ja kuvasimme oman aiheemme puitteissa kaikkea vastaan tulevaa filmille. Se oli jännää hommaa sillä filmikuvaaminen oli itselleni täysin vierasta jotain yksittäistä lukion kurssia lukuun ottamatta. Koulun pimiötä meillä on mahdollista käyttää koko koulun ajan, joten jossain vaiheessa sinne on kyllä vielä mentävä, jotta saa kaiken hyödyn irti. Asiat myös unohtuvat tosi nopeasti!

Koska Pekka Halosen akatemia on taidekoulu, niin myös meidän opintoihin on sisällytetty ekana lukukautena runsaasti piirtämistä sekä maalaamista. Asiat toki linkittyvät jossain määrin valokuvaukseen, vaikka työn alla olisikin hiilipiirrostyö. Keskeisiä aiheita ovat olleet muun muassa värit, havainto, valo.. Niitä kaikkia valokuvauksessakin tarkastellaan. Tehtäviä on tullut niin ikään paljon ja itse olen niistä tykännyt suurimmaksi osaksi, vaikka jossain vaiheessa kiire ja tahti rupesi hieman ahdistamaan. Opiskelijoita on niin moneen junaan, jossa toiset tekevät kaiken nopeasti ja toisilla kestää prosessointi ja työskentely vähän kauemmin.. Tietänette kumpaan kastiin itse kuulun. Jossain vaiheessa opettaja hoki mulle useampaan kertaan, että "Älä Kirsi stressaa noin kovasti!" :D Minkä sitä itselleen voi..

Ostin opintoja varten 12 kynän lyijykynäsetin, joka on osoittautunut hyväksi sijoitukseksi. Tilasin myös netistä 36 värin akvarellivärisetin loppuvuoden puolella ja toivoin, että olisin tajunnut tilata sen heti elokuussa. Aika pitkään maalasin yhdeksän värin vesivärisetillä millä varmasti pärjää ihan hyvin (jos osaa), mutta kummasti paremmat välineet tuovat jo itsessään lisää fiilistä hommiin. Tiedätte varmasti sen, miten paljon paremmin jalka nousee lenkillä kivoissa, uusissa lenkkivaatteissa jos vertaa millaista on juoksennella kulahteneissa verkkareissa tympääntyneenä??! ;)

Kustannuksia on tullut jonkin verran juuri välineiden hankkimisen vuoksi, mutta pääasiassa koulu on ilmainen, kuten ammattiopistot kai yleensä ovat. Lukukauden alussa meiltä perittiin 50 euron materiaalimaksu sillä käytämme aika paljon tulostinta, pimiökemioita ja mitä milloinkin. Piirustus- ja maalaustarvikkeiden (paperit, pensselit, maalit, kynät) lisäksi olen ostanut filmiä, valokuvapaperia ja perus luentotarvikkeita. Lisäksi koulussa tarvitsee tilavan muistitikun tai mielellään kokonaisen kovalevyn, salaman sekä kameran objektiiveineen.


Loppuvuodesta iso kokonaisuus on ollut käsisalaman käytön opettelu, joka on ainakin itselläni vielä ihan kesken. Salamakuvaaminen on asia, mitä olen jotenkin kummasti vältellyt ja mikä ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini. Tykkään luonnonvalosta, mutta viimeistään nyt on jo pakko opetella salaman käyttöä, koska en ainakaan itse kehtaa toimia valokuvaajana, joka ei osaa tarpeen tullen tarttua salamaan.

Tässä vaiheessa käsisalama on ollut vielä kiinni kamerassa, joten alkutekijöissä mennään. Myöhemmin studion myötä salama-asiat monipuolistuvat ja opimme aiheesta lisää. Nyt kuitenkin olen opetellut salaman käyttöä pääasiassa päivänvalossa sillä tykkään itse käyttää salamaa mahdollisimman luonnollisesti, jolloin katsoja ei välttämättä heti tajua, että kuvassa on käytetty salamaa. Meille on annettu aikalailla vapaat kädet opetella salaman käyttöä sellaisessa tilanteessa, jossa sitä haluamme opetella, mutta jokainen haluaa varmasti lopulta osata sen hyvin oli lokaatio tai vallitsevan valon tilanne mikä tahansa.
Salaman kanssa olen takellellut kiitettävästi enkä ole suinkaan ainoa.. Sen käytön oppii parhaiten kokeilemalla, erehtymällä ja ilmeisesti kiroilemalla mahdollisimman paljon :D Tarkoitan siis, että harjoitus tekee kai tässäkin kohtaa mestarin.. Salamakuvasarja on vieläpä alkuvuoden näytön osa-alue, joten ihan kamalia kuvia ei näyttöön varmasti kukaan haluaisi viedä.

Niin sanottuja tavallisia kokeita meillä ei koulussa ole. Edistymistä seurataan kokoajan ja apua kannattaa kysyä aina tarvittaessa, jos tuntee sitä tarvitsevansa. Opettajilta voi kysellä ja pyytää jeesiä tunnilla ja sen lisäksi voi myös osallistua tukiopetukseen, jota pari opettajaa pitää vuorotellen koulun jälkeen määrättyinä päivinä.
Kokeiden virkaa meillä pitää näytöt, joista ensimmäinen on joulukuussa ja sitä seuraava tammikuussa heti koulun alettua joululoman jälkeen. Näytöstä en hirveän paljon tiedä sillä se on itselleni ihan vieras tilaisuus. Käytännössä meille kaikille on varattu oma aika, jolloin astelemme opettajien eteen ja esittelemme siihen mennessä tehdyt työt sekä vastailemme visaisiin kysymyksiin. Kokonaisuus arvioidaan asteikolla 1-3.
Että jännittääkö? Kyllä. Toivon vaan, etten pyörry sinne :D


Tähän mennessä olen viihtynyt Pekkiksessä tosi hyvin ja tuntuu, että olen ihan oikeassa paikassa. Ensimmäinen lukukausi on mennyt todella nopeasti ja vähän hirvittää meneekö koko koulu samaa tahtia sillä oma oppiminen on joskus niin hidasta. Vähän harmittaa sekin, etten ole kertaakaan ehtinyt lukea läksyjä tullessani kotiin sillä pieni neiti, kaupassa käynnit ja muut velvollisuudet pitävät huolen, ettei vapaa-aikaa iltaisin juurikaan ole. Jos koulun ohessa pystyy kuvaamaan paljon omia projekteja ja opiskelemaan asioita monipuolisesti vaikka netistä, niin uskon, että koulutuksesta voi saada sitä kautta tosi paljon. Meitä kehoitettiin heti alussa miettimään opiskeluja siltä kantilta, mikä oma osaamisen taso sillä hetkellä on. Ei ole järkeä jumittaa perusasioissa, jos ne ovat jo tuttuja, joten silloin kannattaa laittaa aina vähän lisää omaan tekemiseensä ja miettiä, miten voisi kehittää itseään pidemmälle. Sillä tavoin koulun loputtua huomaa ehkä jopa edistyneensä asioissa :) Jokainen asettaa omat tavoitteet opiskelulle ja omalla kohdallani ne ovat joskus aika korkealla, koska tiedostan, miten nopeasti kaksi vuotta kuluu. Toisinaan täytyy muistaa, ettei stressaisi niin kovasti ;)


Kysykää ihmeessä lisäkysymyksiä, jos jokin jäi askarruttamaan niin teen taas jossain vaiheessa uuden koulupostauksen ja vastailen viimeistään silloin perusteellisemmin :)





BomeR & Arvonnan voittaja.

Meillä oli torstaina koulusta "vapaata" eli toisin sanoen näyttötehtävien kuvauspäivä, joten käytin aamupäivän hyväksi ja piipahdin pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla.
Mansku kakkoseen (eli siihen White on white:n vanhaan tilaan) oli ihan hetkessä ilmestynyt uusi liike nimeltä BomeR Lifestyle ja uteliaisuuttani sekä postissa tulleen kutsun johdosta pääsin kurkkaamaan tarjonnan ekojen joukossa.







Hienoksi oli liike saatu laitettua ilmeisen nopeasta aikataulusta huolimatta ja ihania pehmoisia juttuja huiveista torkkupeittoihin löytyi jokapuolelta. Gant Homen tuotteiden ohella huomio kiinnittyi varsinkin miesten neuleisiin ja asusteisiin, mutta kummittelemaan jäi myös eräs vaaleanpunainen takki.. Opiskelijabudjetilla elellessäni lohdutan itseäni, että väri olisi varmasti tosi epäkäytännöllinen ;)
Uskoisin, että joululahjaideoita liikkeestä löytyy runsaasti ja siellä varmasti autetaan mielellään, jos tarvitsee jeesiä jonkun tietyn jutun löytämisen kanssa.

Sen perusteellisemmin en tällä kertaa tullut rekkejä tutkineeksi sillä istuin mukaviin tuoleihin rupattelemaan Souliinan kanssa ja aika hurahti niin nopeasti, että lähdin melkein juoksujalkaa kohti kuvauksia. Kiitos siis hyvästä seurasta Souliina!

Mikäli Gant Home, Gant Rugger ja Boomerang tuntuvat yhtään vetävän puoleensa, niin poikkea ihmeessä ihastelemassa uutukaisliikettä Manskun varrelle  :)




Kiitos myös Roberts Berrie-arvontaan osallistumisesta! Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä eLiina (xevex82(at)gmail.com) sekä anonyymiä osoitteella safira6(at)luukku.com - Laitan teille pian sähköpostia! :)










Roberts Berrie & Arvonta!

Saanen esitellä ehdottomasti tämän hetken lempparivälipalani - Roberts Berrien! Tämä Suomen Turusta nenäni eteen lennähtänyt pikkupurkki sisältää aimoannoksen terveyttä, raikkautta ja hyvää makua, joten siinä yhdistyy monta tärkeää pointtia mitä välipaloihin tulee. Yksinkertaisesti selitettynä yhdestä juotavasta purkillisesta saa nautittua päivän marjat vaikka ympäri vuoden!


Berries on maidoton, laktoositon ja gluteeniton, joten se sopii monille. Maultaan, kuten jo aluksi totesin, se on herkullinen eikä ainakaan omaan makuuni liian kirpeä (kaikilla toki mieltymyksensä!). Juoman makeus tulee suoraan marjoista sekä omenasta, jota siihen on sopivasti lisätty.



Erilaisia makuvaihtoehtoja löytyy yhteensä yhdeksän kappaletta. Ns. perusjuomien lisäksi kahteen on lisätty vähän ekstraa sillä Berrie+Beauty pitää sisällään kollageenia ja Berrie+Fiber hieman lisäkuitua. Näiden lisäksi on ajateltu myös lapsia ja heille suunnattuja Muumiberrieitä on kahta makua; Vadelma ja mustikka. Niissä siemenet ja kuoret on jauhettu vieläkin hienommaksi, jotta välipalaherkku olisi mahdollisimman sileää nauttia :) Meidän tyttö hörppäsi purkin ykkösellä alas, joten taisi maistua!





Tosi hyvä juttu on myös se, etteivät Berriet tarvitse jääkaappihoitoa sillä ne säilyvät muitta mutkitta ihan huoneenlämmössä. Se tekee näistä huomattavan helppoja ottaa mukaan ja unohtaa koulureppuun koko päiväksi. Voi sitten iltapäivällä herätä ajatukseen, että jotain pientä kivaa nyt kaipaisi väsyttävien iltapäivätuntien lomaan :) Olit sitten menossa salille, metsäretkelle tai pitkälle automatkalle, niin tässäpä sinulle välipalavinkki poikineen ensi kerraksi. Jos et halua ottaa mukaan, niin maistuvat nämä myös puuron tai viilin päällä.



Berriet löytyvät jo ainakin K-kaupan hyllyltä, mutta voit tilata ne kätevästi myös suoraan nettisivuilta - KLIK.
Marraskuun ajan saat ne tutustumistarjouksena ilman postikuluja koodilla Berrie11!

Koska en ole vähään aikaan arponut mitään, niin lisäksi kaksi onnekasta saavat arvonnan kautta Berrie-paketin itselleen :) Paketti sisältää yhteensä 12 kpl Berrie-juomia (kaikkia makuja vähintään yksi kappale). 
Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen ja liittämällä mukaan sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy 30.11.16 klo 23:59! :) Onnea!

* Tuotteet saatu blogin kautta 



Viikon..

 ..paras sarja

Katsottiin miehen kanssa yhdessä Nousuvesi-sarja tässä syksyn aikana ja valitettavasti nyt on katsottu jo viimeinenkin osa - tykättiin kovasti! Sarjaa on verrattu Siltaan ja jotain samaa siinä kyllä on, mutta hieman kevyemmällä otteella. Ruotsalaisista rikossarjoista on tullut jossain välissä ihmeen viihdyttäviä.

Suomalaissarja Downshiftaajat on myös toiminut kevyenä rentoutumisviihteenä menneellä viikolla. En odottanut sarjalta oikein mitään (sori, mutta yleensä suomalaisiin sarjoihin ja leffoihin saa vain pettyä), mutta tämän tulen varmaan katsoneeksi loppuun saakka.

..mukavin huomio

Keikuteltiin ja leikittiin Erinin kanssa olkkarin lattialla ja yhtäkkiä huomasin, että yläikenessä pilkotti ihka oikea hammas. Hampaita meidän pikkuinen on odottanut kärsivällisesti sillä tämä oli vasta kolmas, mutta niin kiva, että ilmestyi viimein! Syöminen helpottuu kokoajan, kun on purukalustoa kummallakin puolella leukoja :)

..jännin tilanne

Ajelin keskiviikkona kotiin Tuusulasta, kun matkan loppupuolella auto ilmoitti varoitusvaloin kaikenlaista. En ehtinyt kunnolla ruuhkassa lukea englanninkielisiä tekstejä, että olisin ymmärtänyt mistä on kysymys, mutta sydän pomppasi heti kurkkuun sillä ajattelin, että nyt auto vähintään leviää keskelle tietä. Ilmastointi lakkasi toimimasta, autossa oli ihan jääkylmää ja keskikonsolin ruutu meni pimeäksi. Ajoin hiki virraten eteenpäin ja joka mutkassa ajattelin, että hyvä hyvä olen vähän lähempänä kotia. Kun viimein pääsin parkkiin, melkein kaikki mahdolliset varoitusvalot vilkkuivat vuorotellen, rattilukko pamahti päälle ja auto sammui siihen paikkaan. En tajua miten hyvä tuuri voi olla, että pääsin autolla tunnin matkan kotiin ja se sammui juuri siinä missä pitikin :D

.. paras tyyppi

Liittyen hajonneeseen autoon, on viikon paras tyyppi kyllä ehdottomasti supermukava autonkorjaaja. Koska oma mieheni oli työmatkalla, piti minun hoitaa auto jollain konstilla huoltoon. Mies oli puhelimitse ehtinyt varata huoltoajan sekä hinauksen, mutta hinauspaikasta soitettiin ja ehdotettiin paikalle saapuvaa ns. kiertävää mekaanikkoa. En ollut sellaisesta palvelusta koskaan kuullutkaan, mutta se kuulosti todella hyvälle. Mekaanikko tuli auton luo ja jutteli niitä näitä samalla vikoja tarkastellen. Viat löytyivät ja ne oli korjattu noin 1,5 tunnissa. Ystävällinen korjaaja kävi hakemassa puuttuvan osan itse toiselta puolelta Helsinkiä, jotta autoa ei tarvinut hinata korjaamolle. Näin ollen säästimme rahaa, aikaa sekä vaivaa. Ihan mieletön palvelu!

..nostalgisin juttu

Meillä on edelleen tosi paljon piirustus-, maalaus- ja askartelutehtäviä koulussa ja tällä viikolla meidän piti muun muassa värittää lyijykynällä pintoja paperiin ja tehdä niistä kollaasi. Muistatteko, kun lapsena laitettiin kolikko paperin alle ja väritettiin se lyijykynällä näkyviin paperiin? Sitä oli pakko kokeilla parinkymmenenvuoden tauon jälkeen. Edelleen yhtä hauskaa, haha :D

..söpöimmät lastenjutut

Törmästin Instassa Siluettiverstaaseen ja ihastelin varsinkin lastenleluja, kelloja ja valaisimia. Jos haluaa kannattaa suomalaista pienyrittäjää, niin täältä voi löytää jotain pukinkonttiin tai lastenhuoneeseen :)


..hauskin hetki

Kävin pitkästä aikaa leffassa sillä loppuvuoden aikana pitäisi tuhlata muutama kulttuuriseteli. Bridget Jones's babya oli kehuttu hauskaksi ja sitä se kyllä oli. Muutaman kerran nauroin niin, että vedet valui silmistä ja vieruskaverikin näytti pyyhkivän kyyneliä poskiltaan. Leffa, josta jäi hyvä mieli!

..kaunein löytö

..on kullanvärinen kynttilänjalka, jonka bongasin Clas Ohlsonilta. Nyt, kun kuparikuume on vaihtunut taas kultakuumeeksi, en voinut olla kotiuttamatta tätä edullista ja kaunista koristetta. Kaikki kynttilöihin liittyvä tarttuu magneetin tavoin käteeni kaupungilla ja saan jo toppuutella itseäni, etten tarvitse enempää lyhtyjä tai kynttiläkuppeja. Skultunan kynttilänjalkaa olen kauan himoinnut, mutta eihän sen hinnassa ole mitään järkeä. Maksanko mielummin 80e vai 4e jostain mikä seisoo pöydällä ilahduttamassa? Laatu ei varmasti ole Skultunan veroinen, mutta tykkään tuosta silti kovasti :) Kauniita kynttilöitä saa myös H&M:lta, josta hamstrasin poltettavaa koko talveksi.


Mukavaa alkavaa viikkoa!





Aikainen joululahja.


Terveisiä sairastuvalta. En edes jaksa enää laskea kuinka monetta kertaa ollaan tänä vuonna sairaana, mutta näin pääsi jälleen käymään. Erin on jo selvinnyt kuumeesta, mutta yskä on vielä kova. Me muut heilutaan siellä kolmeseiskan tienoilla ja töräytellään vuoronperään nenäliinoihin. Kyllä se tästä taas viikossa, parissa :D

Kouluhommia riittää sen verran, että niitä täytyy puurtaa puolikuntoisenakin. Onneksi ne on yleensä mukavia tehtäviä, joten ei siinä mitään. Päivällä kävin Elinan kanssa ottamassa salamaharjoituskuvia näyttöä varten, joka meillä on pian edessä. Salamasta ei ole vielä tullut ystävä, mutta kaveruus ei ole enää kaukana. Tarvii vain paljon harjoitusta. Mikäpä sen parempi harjoitusajankohta, kuin pimeä marraskuu.. Tänään tosin oli harvinaisen hieno keli!

Pakollisen osuuden jälkeen pyysin vielä lupaa testata uusinta linssiäni, jota en ollut päässyt kunnolla koeajamaan. Kauan haaveilin tuosta Canonin todella kehutusta punarenkaisesta ja päätin hankkia sen itselleni aikaisena joululahjana ;) Postauksen kuvat on otettu uutukaisella eli 135 millisellä (ilman salamaa).



Heti ensimmäisten kuvien jälkeen totesin, että nyt on käsissä jotain sellaista, mitä olin kaivannut jo pitkään! Siis aivan mieletön kuvanlaatu ja terävyys! Objektiivi painaa vain 750 grammaa, joten sitä jaksaa aika hyvin pidellä ilman, että kädet alkaa tärräämään. Vertailun vuoksi suosikkini 85 millinen painaa 1025 grammaa ja yhdessä painavan kameran kanssa tuntuu, että on jo vähän liikaa..

Minusta tarkennuskin pelitti hirmu nopeasti. Sehän on se asia, mikä alkaa hyvin äkkiä nyppimään, jos ei se ole mieleinen. Tuon mainitsemani kasivitosen kohdalla tarkennus on valitettavan hidas, joten en sitten tiedä, miten sen kohta käy, jos...kun ihastuin tähän teleen nyt jo näin kovasti. Pitäisi muutenkin miettiä tarvitsenko noin montaa linssiä ihan oikeasti vai laittaisinko jonkun eteenpäin. Ne eivät edes mahdu kaikki reppuun samalla kertaa (ja kuka sitä reppua ylipäätään kantaisi..), mutta rakkaista lapsista on kovin vaikeaa luopua! Mahtaa olla, että niistä hyötyy enemmän, vaikka käyttäisi harvoin, kuin että myisi liian halvalla. Jokaiselle on kuitenkin se oma paikkansa ja aikansa..





Joka tapauksessa eivät ne ole turhaan tätä kehuneet. Moni ei ole keksinyt 135:sta mitään huonoa sanottavaa, vaikka yleensä kaikissa jokin tylsä puoli on. Hintakin on edullisempi verrattuna moneen muuhun. Eihän tämä tietysti mikään jokapaikan linssi ole, mutta ulkopotretteihin varsin täydellinen ase. Oon nyt kyllä niin iloinen tyttö. Vuosi vuoden jälkeen kuvauskaluston hankkiminen on vain parasta, mitä materiamaailmassa voi olla :D


Kiitos Elina




Sheavoi-workshop.

Kävin viime viikolla SugarHelsingin uudessa kodissa Uudenmaankadulla ja ihastuin. Jo rappukäytävää ihastelin (kuten vanhoissa taloissa on tapana tehdä) ja sisällä lämpöisessä katse kiersi kauniisti aseteltujen purkkirivistöjen välillä. Laseihin kaadettu skumppa sekä herkullisen tarjoilut odottivat nauttijaansa ja iloinen puheensorina täytti pian tilan. Oli alkamassa FLOW kosmetiikan sheavoi-workshop, johon olin ilokseni päässyt osalliseksi.


Sheavoita löytyy joistain kosmetiikkatuotteista, joita olen kotiin raahannut, mutta vasta nyt tulin selvittäneeksi mistä kyseinen tuote ylipäätään on peräisin.
Afrikasta karitepuun pähkinästä saatavaa sheavoita on käytetty satoja vuosia ja siitä saavat apua niin talvikuivasta ihosta kärsivät kuin atoopikotkin. Se on erinomainen hoitavia vitamiineja sisältävä ihon kosteuttaja, joka jähmettyy haaletessaan kiinteäksi, mutta sulaa ihon lämmöstä öljymäiseksi ja siten helpommin levitettäväksi. Sheavoin avulla ihoa pystyy suojaamaan niin kylmältä kuin kuumalta ja pieni, luonnollinen aurinkosuojakerroinkin siitä löytyy. Koska sheavoi tehostaa myös ihosolujen uusiutumista ja jonka avulla haavat ja nirhaumat paranevat rivakammin, voidaan sitä kutsua varsinaiseksi monitoimituotteeksi.


Tällä kertaa ohjelmassa oli omatekoinen sheavoi-voide, jonka pääsimme itse suunnittelemaan ja toteuttamaan. Alkutekijöiksi valitsimme neljästä uudesta FLOW kosmetiikan eteeristen öljyjen koktailista eniten omaan nenään sopivan tuoksun. Itse päädyin nopeasti Happiness-nimiseen koktailiin, joka sisälsi tuoksun perusteella ainakin appelsiinia - juuri sopiva tujaus raikkautta ja onnellisuutta suoraan marraskuun harmauteen!

Ei muuta kuin tositoimiin.






Hommahan oli siinä mielessä simppelimpi, kuin osasin ollenkaan kuvitella, että oman voiteen tekeminen oli kirjaimellisesti purkissa vain muutaman vaiheen jälkeen. Paloiteltuani valmiin sheavoipalan pienempiin osiin pääsin sulattamaan osan voista kattilassa juoksevaan muotoon. Tämän jälkeen yhdistin pöydälle jääneet palaset sekä sulatetun voin keittiökulhossa, lisäsin mukaan muutaman pipetillisen argan- sekä ruusunmarjaöljyä sekä tippoja valitsemastani Happiness-pullosta ja hurautin koko komeuden sähkövatkaimella kuohkeaksi "kermavaahdoksi". Tämän jälkeen työvaiheista oli jäljellä enää purkitus ja oman tuotoksen ihastelu sekä nuuhkuttelu kanssaihmisten kera.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan sheavoi-voiteen tekeminen oli huippuhauskaa ja sopisi mielestäni kivasti erinäisiin illanistujaisiin tai vaikka polttareihin ohjelmanumeroksi. Sheavoipalasia voi ostaa mm. FLOW kosmetiikan nettikaupasta tai vaikka Ruohonjuuresta, jossa tuote näyttää olevan tällä hetkellä alennuksessa. Pelkkää tuoksutonta sheavoita voi aivan hyvin käyttää sinälläänkin, mutta jos voiteesta haluaa tuoksuvaa, voi siihen lisätä mieleistä öljyä lisukkeeksi.




Itselläni kuivuu talvisin varsinkin säärten iho, joille olen voidetta nyt ahkerasti levitellyt. Lisäksi sitä voi käyttää mm. raskausarpien ehkäisyyn, huulivoiteena, kipeiden lihasten hierontaan, rauhoittamaan ihoa sheivauksen jälkeen, yövoiteena/naamiona kasvoilla tai kuiviin hiuslatvoihin. Varsinkin tuoksuttomana sitä voi sipaista myös lasten iholle :)

Kiitos vielä Sugarille kutsusta kivaan iltaan!