Uuden vuoden tähtäimessä.


Loistavaa uutta vuotta kaikille!

Nyt on lomat vietetty ja asiat ovat palautuneet takaisin tavallisiin uomiinsa. Mies lähti aamulla töihin ja tyttö päiväkotiin, joten olemme poitsun kanssa jälleen kahden. Toisaalta tätä arkea jo hieman odotti, toisaalta oli kauhea haikeus, kun ovi painui kiinni ja koti olikin niin hiljainen. Kyllä pieni, parivuotias pörriäinen tuo valtavasti eloa ja vilskettä kotiin. Onneksi tyttö meni todella mielissään päiväkotiin aikaisesta herätyksestä huolimatta. Taisi olla jo kova ikävä kavereita. 

Oma pääni yrittää vielä ymmärtää vuoden vaihtuneen niinkuin joka kerta tammikuun alussa. Uutta päivämäärää ei ole tullut kirjoitettua vielä mihinkään ja mieli laahaa jonkin verran vuoden 2017 asioissa. Mutta on sitä jollain lailla suunnannut katsetta jo tulevaankin eikä voi olla huomaamatta naistenlehtien ja somen uuden vuoden terveys-aiheisia otsikoita. Toisilla elämän kohentaminen alkaa tammikuussa, toisilla siellä kun kesä on ohi ja uusi lukuvuosi alkaa. Itse taidan kuulua ensin mainuttuun porukkaan ja olenkin jo hieman luonnostellut päässäni, mitä tämä vuosi voisi tuoda tullessaan.

Se tila missä sinä nyt olet, on tähän asti tekemiesi valintojen lopputulos maustettuna perimällä, sattumuksilla ja muilla vähemmän päätöksesi vallassa olevilla asioilla.
- Optimal performance



Varsinaisia uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt enää aikoihin, mutta vuoden alussa (tai milloin tahansa!) on hyvä pohtia suuntaa ja toiveita tulevalle. Toisinaan on ihan hyvä rauhoittua ja elää hetkessä, siinä mitä nyt on. Toisinaan pieni tuuletus ei tee pahaa, ettei jämähdä aivan paikoilleen. Niin helposti elämä toistaa joka vuosi ne samat asiat. Ruokakaupassa reitti kulkee lähes metrilleen samoin, illat kuluvat samalla tavalla, viikot ja kuukaudet menevät suhisten ohi. Pahinta on väsymys, joka lamauttaa niin, että jaksaa vain kaiken pakollisen eikä mitään sen yli. 

Mutta yritettävä on, koska uskon, että uusi tuo aina piristystä. Eikä tässä mitään kärrynpyöriä olla elämän kanssa tekemässä, mutta pientä ruokavalion päivitystä ja tapojen kohentamista. Oma olo kyllä kertoo, jos suunta on oikea (tai väärä). 
Ruoka on asia, mitä olen halunnut parantaa meidän perheessä jo pitkään. Toisinaan onnistun saamaan kotiruokalistalle jotain uutta, mutta hirveän usein meillä syödään makaronilaatikkoa tai jotain muuta yhtä aneemisen näköistä. Kerran se on hyvää ja seuraavalla kerralla tunnen mielialan laskevan jo ruokaa lautaselle lusikoidessani. Aika hyvin ollaan onneksi kehitytty juuresten syömisessä, josta voimme kiittää meidän täydellistä höyryuunia. Myös salaattia tulee tehtyä aina vain useammin. Eihän tässä ole kyse kuin kiireestä, väsystä ja rahasta. Lapsiperheeessä kaikki ne ovat usein tapetilla. Mutta suunta on hyvä ja parantuu kokoajan. 

Liikunta on sitten se suurempi murheenkryyni sillä se on ollut paitsiossa jo pari-kolme vuotta. Oma kroppa on ihan makaroonia varsinkin toisen raskauden päätteeksi ja sen huomaa jatkuvasti ryhdissä, jaksamisessa ja yleisesti olossaan. Koska tällä hetkellä aika on niin kortilla, ollaan aloitettu siitä helpoimmasta tavasta, eli kotiurheilusta! Lapsiperheessä ilta on lyhyt aika tehdä kaikki se, mitä pitäisi, joten muutaman minuutin jumppatuokio keskellä olohuonetta on hyvin saavutettavissa. Näillä lihaksilla pienikin askel parempaan on suuri askel parempaan. Kyykyt on siis aloitettu :D

Näiden parin kohennuskohteen lisäksi olen tietysti mietiskellyt muitakin osa-alueita. Eräs asia on häirinnyt jo pitkään elämässäni, nimittäin se, että mietin ihan liikaa mitä muut ajattelevat.
Sorrun tähän myrkkyajatukseen aivan liian usein, joten ehkä pitäisi alkaa liikkua enemmän sellaisten ihmisten seurassa, jotka toisten mielipiteistä huolimatta tekevät, mitä haluavat! Olen surrut niin monta kertaa, miten vielä tässäkin iässä annan toisten mielipiteiden vyöryä ylitseni enkä uskalla lähteä tavoittelemaan jotain, mitä haluaisin. Aivan kuin oma elämäni olisi jonkun toisen, vaikka näinhän ei tietenkään ole. Meillä kun on kaikilla tämä oma, ainoa elämämme, joka tulisi käyttää juuri niin, kuin itselle on paras. Tämän kun saisin iskostettua paremmin aivojeni sopukoihin, niin matka olisi tästä eteenpäin aina vain parempi :) Tämä tarkoittaa lisää tsemppikirjoja ja lisää positiivisten ja rohkeiden ihmisten seuraa 

Loppuun vielä mielestäni ihan paras uuden vuoden kaneetti:
Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu. 


 Millaisia kehityskohteita te olette itsellenne tänä vuonna asettaneet, vai oletteko? :)




4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vaihtelu virkistää mustien ja harmaiden takkien keskellä :))

      Poista
  2. Olisin voinut itse kirjoittaa tämän postauksen. Niin samankaltaisia ajatuksia minulla kanssasi on.Yhtäläisyydet alkoi naurattaa viimeistään tuon sitaatin ”mikään ei muutu, jos mikään ei muutu” kohdalla. Eilen illalla nimittäin juuri noin sanoin miehelleni :D
    Itsekin sorrun miettimään mitä muut ajattelevat ihan jatkuvasti, vielä näin 39-vuoden iässäkin. Se on raskasta, kuluttavaa ja turhaa, mutta siitä on todella vaikea päästä eroon.

    Kielo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että tuntui tutulta jutulta, vaikka tuo viimeinen kohta onkin vähän tylsänpuoleinen. On siitä totisesti vaikea päästä eroon,kun vielä näin kolmenkympin paremmalla puolellakin tulee mietittyä. Mutta täytyy kai antaa armoa itselleen, että mitäpä sille voi, jos sellaisen piirteen on itselleen jostain mukaansa saanut. Kyllä se onneksi on vähän lieventynyt tässä vuosien saatossa ja varmasti tippuu jossain kohtaa kokonaan kelkasta niin täällä kuin sinullakin :) Tiedänpähän ainakin kiinnittää tähän huomiota lasten kohdalla ja iskostaa päähän, että seuraavat omia polkujaan (liikaa) muiden mielipiteistä välittämättä.
      Ihanaa, aurinkoista uutta vuotta sulle Kielo ja kiva kun kommentoit <3

      Poista